mmmm♥

mmmh, elikkäs en taas pariin päivään oo kirjottanu koska en vaan oo jaksanu.. keskiviikkona kuulin yhen maailman huonoimmista uutisista. en ikinä oo odottanu näin paljo mitään asiaa (paitsi joskus pienenä huvipuistoon menemistä). odotin sitä melkeen kuukauden jos en enemmänki ja olin jo ihan korviani myöten täynnä perhosia ja päiviäki oli jäljellä enää 8 siihen että se tapahtuis vihdoin, kunnes.... ku kuulin sen, niin mä en heti meinannu edes tajuta että joku oli sanonu mulle jotain sellasta mikä murskais mun ajatuksista sen mistä olin unelmoinu. en vaan osannu käsitellä sitä ja sen seurauksena aloin vaan itkemään. mä vaan itkin, itkin ja itkin siihen asti ku mä sitte tajusin että mä en oo kuolemassa tähän.. kyllä mä selviin, on vaan pakko. mikään ei sillä tavalla oikeestaan edes menny pieleen, se tapahtuma vaan siirty ja odotuspäiviä tuli tuplasti enemmän. mun oli ihan pakko saada jotain muuta ajateltavaa ja päätin suoriutua siitä sillä ajatuksella että parin kuukauden päästä viettäisinn mun elämäni ilosimpia/onnellisimpia ja parhaimpia päiviä with someone specööl (: